Heissan!

Kai tää hiljaisuus on taas katkaistava, tällä kertaa matkapostauksen muodossa. Tai lähinnä pakkauspostausta. Mä lähen huomenna Saksaan ja mulla on järkyttävä pakkauskriisi. Itse asiassa se tällä hetkellä aika hyvin selätetty, mutta miks musta silti tuntuu, että mulla on ihan liikaa tavaraa - taas...?

Mutta miten voi tietää etukäteen, mitä tarvii ja mitä ei? Mä ainakin tarviin paljon (lue: tosi paljon, vaatekaapillisen) vaihtoehtoja, koska mun kohdalla ei toimi, vaikka kuinka suunnittelisin, mitä pistän minäkin päivänä päälle, sillä yleensä meen ihan fiilispohjalla pukeutumisessa. Yks syy siihen, miksen perusta muotiblogia on just se, että oon yleensä niin laiska, että vedän päälle ne vaatteet, mitkä ekana käteen sattuu... Toinen on sitte se, että mun tyylitaju taitaa olla aika usein hukassa..

Mutta siis, takaisin asiaan. Mun on vedettävä tuliaiset (ts. itselle ostetut rojut (MT saat kyllä tuliases, promise)) aika minimiin, koska muuten mun matkalaukku sanoo työsopimuksen irti ja todennäköisesti räjähtää. Mutta toisalta ei mulla periaatteessa oo mitään turhaa, en vaan ymmärrä, että miten mun matkalaukku voi olla nyt noin täynnä, koska mä oon ihan satavarma, että mulla oli enemmän tavaraa Kanarialle lähdettäessä. Enkä mä tosiaankaan keksi mitään, mitä enää voisin jättää pois. Joten koska mulla on just sopiva määrä tavaraa mukana, vois kai todeta, että mulla on ihan liian pieni matkalaukku. :3 Jos ostaisin itelleni jättläislaukun sieltä Saksasta? :D

Eli huomenna tähän aikaan oon matkalla Helsinkiin, meijän lento lähtee seittemän maissa sitten kohti Müncheniä (kesti muute hetken saada noi umlautit kohilleen..) ja ollaan perillä suunnilleen yhdeksältä paikallista aikaa. Siitä sitten ajellaan vielä pari tuntia meijän lopulliseen kohteeseen, joka ei muuten koollaan huimaa. Huomenna siis ei vielä mitään toimintaa ole luvassa. Tiistaista perjantaihin meijän hostit on keksineet meille erilaista ohjelmaa ja luvassa on muun muassa paljon, ihan liikaa, shoppailua, joten mua pelottaa jo etukäteen mun lompakon puolesta, toivottavasti ei sairastuis vaan anoreksiaan ton matkan aikana.

Pakkaukseen toi tietysti oman lisänsä vaihtelevat säät (alkuviikosta noin 10 asteen paikkeilla ja loppuviikosta yli 20 astetta...) ja erityisesti ohjelmassa oleva metsäkiipeily-mikälie. Ei siis mitään hajua, mitä on luvassa keskiviikkona, kun mennään metsäkiipeilemään, mutta jätin ihan suosiolla lenkkarit ja kollarit kuitenkin pois matkatavaroista, koska muuten pakkaamisesta ois tullu mahdoton tehtävä..

Mutta mä kyllä niin ootan noita loppuviikon kelejä, koska saan ottaa toivottavasti käyttöön maanantain Jyväskylän reissulta mukaan tarttuneet konjakkiset baltsut, jotka on ehkä söpöimmät kengät, mitkä mulla koskaan on ollu. Ja olin niin onnellinen, että siellä Zatzassa oli jopa tarpeeks isoja ja kivoja balleriinoja. Yleensä on liian pieniä kenkiä tai sitten jos löytyy oikeen kokoset, ne on ihan hirveet mummokengät.. Kiitos siis näistä hemmetin isojalkaisuusgeeneistä. Mutta joka tapauksessa olin niin onnellinen, että löysin noi mun ihanuudet ja vielä onnellisemman musta teki se, että siellä kaupassa oli baltsuja, jotka oli liian isoja mulle. :D

Muutenkin, kivaa päästä puhumaan englantia, voisin tosin ehkä yrittää mutista saksaakin, mutta se ei vaan oo mulla mitenkään kovin vahva kieli. Unohan aina kaikki sanat ja mun pitää valmistella yhtä lausetta se kymmenen minuuttia ennen kuin saan sen suusta ulos, jos siihen vielä saan vastauksen ja ymmärrän sen, takaisin vastaaminen kestää taas tuskallisen pitkään. Joten menen siis pitkälti englannilla seuraavan viikon ajan.

Päätin, että kuljetan kameraa ihan joka paikassa mukana ja otan kuvia niin ettei oo tosikaan. Inhoon sitä, että vaikka mulla onkin kamera mukana reissussa, jätän sen jossain vaiheessa pois käsilaukusta tai sitten kuljetan mukana, mutta en ota kuvia. Joten tavoitteeksi otan, että täytän kameran muistikorttia mahdollisimman taitavasti. Toinen tavoite on aika perus eli koitan käyttää kaikkia vaatteita, mitkä mulla on mukana:D

Hmm... Kai mä sain sanottua kaiken sanottavani. Toivottavasti teilläkin on täällä inhimilliset kelit :3 Tää tyttö jatkaa nyt kuitenkin matkakuumeilua ja koittaa saada vähän ens viikon kouluhommiakin tehtyä. Näkyillään toivottavasti viikon päässä runsaan kuvaoksennuksen kera! :)

fudge

Who am I?

Moikka vaan kaikille!


Joo, en jaksa edes pyydellä anteeks (eikä näitä ylenpalttisten anteeksipyyntöjen lukijoitakaan taida montaa olla). Mutta nyt koitan saada aktivoitua itseni ja rupeen tekemään tällaista 30 päivän haaste -juttua. Ihan sama, vaikka kukaan ei ookkaan tällaista haastanu tekemään, mutta nyt mulla on jotain valmista kirjoittamisen aihetta, kun ei tää mun mielikuvitus kykene sitä keksimään...

Hmm... Pitäisi siis aloittaa esittelemällä itsensä. Okei, mä esiinnyn tällä hetkellä nimimerkillä fudge täällä netin syövereissä, koska mä en halua, että kaikki mun tutut tietää, että kirjoittelen blogia enkä haluu että ne myöskään sitä lukee. Ja uskokaa, kun sanon, että tän kokoisella paikkakunnalla leviää kaikki toooosi nopeesti. :D

Alotin lukion ekan luokan viime syksynä ja oon enemmän tai vähemmän kunniakkaasti selvinny tästä ekasta vuodesta - ainakin tähän päivään asti. Mun on myönnettävä, että odotin, että joutuisin tekemään enemmän hommia lukiossa. Tosin kyllä sitte riittää aina hommia, ku jättää kaiken viime tippaan niin kuin mulla on usein tapana tehdä. Ja se ärsyttää mua ihan vietävästi, etten saa vaan aikaseks ruveta tekemään jotain hyvin yksinkertaista asiaa... Ja monesti oon vielä yrittäny päästä tosta tekemättömien juttujen kiertelystä ja kaartelusta eroon, mutta tähän mennessä aika heikoin tuloksin... Onneks pysyn tunneilla kuitenkin aika usein hereillä, että mun laiskuus ei ihan hirveesti kostaudu sitten kokeissa. ;)

Mä harrastan ratsastusta. Käyn kahesti viikossa ratsastamassa naapuripaikkakunnan ratsastuskoululla, toinen tunti on koulu- ja toinen estetunti, ja kerran kuukaudessa kouluvalmennuksessa. Mä olen tosin ehkä enemmän kouluratsastaja, koska mä tunnen saavani siitä enemmän irti. Tosin on esteetkin ihan kivoja:) Mä haaveilin vielä pari vuotta sitten omasta pollesta, mutta onneks äiskä ja iskä oli niin viisaita, ettei suostunut siihe hömpötykseen. Nyt tuntuu siltä, ettei olis millään aika tai edes innostus riittäny omaan hevoseen. Muutenkin tällä hetkellä tuntuu, että meen ratsastuksessa jonkun innostusaallon pohjalla, koska mua ei millään kiinnostais lähtee tallille, kyllä siellä tallilla sitten kuitenki on ihan kivaa.. :)

Mulla (tai siis meillä) on yks tommonen riemuidiootti koira. Se täyttää elokuussa kolme vuotta eikä oo kyllä ees aikuistumisen kynnyksellä. En tiiä, se vaan on niin pölvästi aina välillä ja välillä raastaa hermoja niin pirusti, ettei oo tosikaan. Mä oon vielä yleensä hyvin pitkäpinnainen, mutta ton koiran temppuilua ja riehumista en vaan välillä kestä:D etenkin lenkeillä vaatii suurta itsehillintää multa, kun tulee toinen koira vastaan ja tää meidän pölvästi aloittaa sen haukkumisen ja hyppimisen ja pomppimisen, että tahtoo ton luokse! Hohhoijaa, jospa se vielä joskus.. :D

Luonteeltani oon aika ujo ja hiljainen. En tykkää huutaa muitten päälle enkä välitä vetää huomiota itteeni. Kavereiden seurassa oonki sitten eloisampi ja nauran paljon. Ja yritän olla hauska... Musta tuntuu aika usein siltä, että mulla on maailman surkein huumorintaju.. Tosin ei se mitään, ihmiset voi sitte nauraa mulle. :D Mä oon aika mietiskelijä. Mietin ensin pitkään ennen ku teen mitään. Musta on kauheen inhottavaa tehä jotain ilman valmisteluja, esimerkiksi extemporereissuja inhoan siitä syystä, että on oo pystyny niihin valmistautumaan tai se pitää tehä tosi lyhyellä varoitusajalla. Yleensä jää puolet tavaroista kotiin ja sitten taas ärsyttää:D

Puolet mun ajasta meneekin sitten varmaan unelmoimiseen ja haaveiluun. Mä en välillä meinaa saada mitään aikaiseksi, kun jään haaveilemaan.. Ihan kiva ominaisuus esimerkiksi koeviikoilla tai muuten kiireisinä aikoina... :D

Öö... Mitäs vielä. Jotenki kauheen vaikeeta kirjottaa itestään, joten taidan lopettaa tähän siitäkin syystä, että alan kohta höpöttää ohi aiheen. Katotaan, jos saisin tehtyä tänään vielä yhden postauksen. Todennäköisesti en, koska väsyttää ihan kauheesti ja on vielä enkun sanatki päntättävänä. Joten saas nähdä, milloin näkyillään taas seuraavan kerran. ;D

fudge

kuvat weheartit.com


Päivä 1 - Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

loskaapaskaa...

Mä tykkään talvesta ja lumesta, mutta kun sitä tulee näin taivaan täydeltä vielä nytkin, alkaa jo pikkuisen nyppiä... Okei, on ihan normaalia, että tähän aikaan sataa lunta, mutta ehin jo pyyhkiä pölyt tennareista ja vaihtaa ne talvikenkien tilalle, kun tiet oli vielä muutama päivä sitten sulat. Tänään etin sitten ne talvikengät ja talvitakin takaisin käyttöön ja muristen kömmin kouluun tekemään ruotsin koetta. Kohokohta tähän mennessä on ehdottomasti ollut muutaman kilometrin tarpominen tuolla loskasateessa....

Koitan jatkossa välttää näitä postauksia, mutta tällä hetkellä ärsytti niin vietävästi toi valkoinen töhnä, että oli pakko jakaa tää tunne. Jatkan hömppasarjojen kattomista ja yritän lukee matikkaa ja mantsaa...

fudge

weheartit.com

alive...?

Ajattelin tulla sanomaan pikaiset moikat ennen kuin pitää lähtee ruotsin kertaustunnille. Ihan hävettää taas, ettei musta oo kuulunu täällä piiiiitkään aikaan, mutta se johtuu tasan siitä, että en tiiä, mistä voisin tänne kirjoitella. Tällä hetkellä on pieni väsy ja inspiraation puute tähän bloggailuun, mutta ehkäpä tää taas tästä:)

Musta tuntuu, ettei mulla oo enää aikaa "toteuttaa itseäni". Mä tykkäsin ennen piirrellä ja valokuvata paljon, mutta mua hävettää myöntää, etten ees muista, milloin viimeksi oisin kotona piirtäny tai maalannu jotain, vaikka mulla on maailman ihanimmat vesiväritkin tällä hetkellä käytössä. Valokuvauskin on jäänyt ihan retuperälle, ja kamera lojuu vaan kaapissa oottamassa sitä hetkeä, että se taas kaivetaan naftaliinista. Sai se eilen vähän äksöniä elämäänsä, kun järjestettiin MT:n kanssa hienot muotikuvaukset. Tää lukio on vaan jotenki imeny kaikki mehut, kun ollaan menty kohti kevättä - tai sitten pitkällä ja pimeällä talvella oli sormensa pelissä.

Ootan nyt niin kesää ja sitä, ettei oo läksyjä tehtävänä eikä kokeita, joihin pitää lukea. Nytkin menossa koeviikko, tosin ihanan rento sellainen - vain neljä koetta. Ja kaikista pahin on jo selätetty, tosin ei se sitä tarkoita, että voisin nyt vaan vetää lonkkaa... Tää viikko on muutenkin ihana, eikää sitä ihanuutta yhtään vähennä se, että tää on koulun osalta niin lyhyt. Perjantaina pääsee nimittäin vähän juhlimaankin, kun järjestetään kaveriporukalla yllätyssynttärit meidän ihanalle ystävälle. Ja torstainakin on oikeestaan vähän menoa, kun järjestetään koulusta diskoa peruskoululaisille, että saadaan rahaa kerätyksi kaikkia menoja, kuten vanhojen tansseja, abiristeilya yms., varten. Tosin saa nähdä, että millainen sota tästä vielä kehkeytyy...:D

Mä taidan kuitenkin nyt poistua paikalta ja lähteä laittamaan itseäni vähän enemmän ihmisen näköiseksi, kun kerta ihmisten ilmoille tässä on mentävä. Oikein aurinkoista maanantaita kaikille, vaikkei se mokoma ryökäle nyt meitä olekaan ilahduttamassa! :)


♥:min fudge

kuvat weheartit.com

Back to Life... Maybe.

Silence speaks when words can't ...

Jep, minun puoleltani todellakin ollut vähän hiljaisempaa täällä blogin puolella, mutta ehkei kukaan ole edes huomannut, että ne joutavat kirjoitelman räpistykset ovat jääneet... ;)

Tää kevät on ollu kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa, että ihan heikottaa. Siksi olenkin antanut hiljaisuuden puhua puolestani ja yrittänyt löytää sitä inspistä -ja eritoten aikaa- kirjoittamiseen. Viimeinen kuukausi on vain ollut super puuduttavaa - ihan kuin mä olisin oikeesti nukkunut ja nähnyt unta!

Kirjoitukset tuli ja meni... Muiden kouluhommien ohella paahdoin muutaman viikon totaalisesti psykologian parissa, en oikeastaan käynyt ulkona ja päivärytmi alkoi kirjoituspäivää kohden näyttää seuraavalta: Ylös sängystä, aamupalaa, kouluun, kotiin, kirja nenän eteen, nukkumaan, painajaisia kirjoituksista and then all over again. Ahdistus kuvaa mielestäni tuota rupeamaa oikein mallikkaasti, sillä olkoonkin, että olin ahdistunut ENNEN koetta... mutta voi hyvää päivää sille ahdistukselle ja tyhjyydelle mikä iski kirjoitusten JÄLKEEN. Kaikki rästiin jääneet esseet, sanakokeet ja esitelmät vaan vyöryi niskaan heti YOn jälkeen... mulla ei ollut edes helpottunut olo, koska fiilis kokeen jälkeen oli suoraan sanottuna paska; aika ei ollut tuntunut riittävän kirjoittamiseen, tuntui etten kertakaikkiaan osannut mitään ja olo oli vaan yksinkertaisesti turta.

Mä olen aina ollut -ja tulen olemaan tunneihminen- ja musta tuntuu, että välillä mä seilaan täällä ihan vain tuurilla.. Sillä alustavat tulokset saapuivat alkuviikosta ja te ette usko -sillä mäkään en usko- että Eximiahan sieltä läjähti vasten kasvoja... Joo, tiedän -uskomatonta! Olin ihan ällikällä ensialkuun, sitten tuli ihan järkyttävän ihana fiilis ja hypin ja kiljuin ja naama kuin naantalin aurinko. Sitten mua vaan alko väsyttää.. E ei tuntunut oikeasti miltään, mä halusin vaan nollata kaiken ja nukkua.. Mutta eihän se käynyt (:

Nyt tää kauhea rumba alkaa vihdoin hellittää: toiseksi viimeinen koeviikko käynnissä, eka koe jo takana ja edessä pitkä viikonloppu + kesän voi oikeasti jo haistaa sekä maistaa! Pääkin alkaa jo selvitä ja osaan jo iloita saavutuksistani, kun kerran syytä on (:

Tää aallonpohja vaan vahvisti sitä, että mä haluan jotain muutosta... Ja mä olen ihan optimistisella asenteella liikkeellä, sillä musta tuntuu että mä oikeasti pystyn, jos vain haluan (: Mä olen ensinnäkin alkanut käydä juoksulenkeillä rakkaan bloggaaja kollegattareni kanssa -summer body here I come! Nyt kun mä saan koeviikkon pakettiin, mä alan jo katselemaan kesään ja uusiin tuuliin, toivottavasti (;

Ps. Tuo edellinen postaukseni on säälittävä, mutta tein kyseisen luonnoksen valehtelematta kaksi kuukautta sitten, ja nyt vain julkaisin sen ilman mitään puhtaaksi kirjoitteluja -kärsikää! (;

Tätä postausta siivitti ihanaakin ihanampi Hurts, jonka pariin palaan aina vain uudelleen. Im in love -for ever.

 


♥:llä MT

Shop Until U Drop

Onnistunut Helsingin reissu takana ja vaatimaton vaatekaappini sai muutaman oivan lisän riveihinsä (: Vaatteiden shoppailu ja sovittaminen on ihan extreme -laji näin talvisaikaan, sillä vaatteita riisuessa ja takaisin pukiessa a) tulee toivottoman kuuma b) hiukset sähköistyvät c) on muuten vain tuskastuttavaa . Siksi varustauduinkin jo valmiiksi sekaisen näköisellä nutturalla sekä löysällä puserolla, jonka riisuminen ei tuota vaikeuksia.. mutta, yhtä asiaa en muistanut: käteviä kenkiä, sillä potkaisin jalkaan varrelliset SEKÄ nauhalliset talvitennarini. Mikäs sen mukavampaa kuin hikoilla nauhojen kanssa... Kyllä, shoppailu on rankka laji.

Onneksi bussilla pääsee liikkumaan näin opiskelijana tosi edullisesti, muuten en olisikaan tällaista yli 200km shoppailureissua tehnytkään ;) Olisihan shoppailu mahdollisuuksia löytynyt lähempääkin, mutta onhan se kiva päästä välillä suurempiin ympyröihin... :3 Nautin kyllä suuresti, kun ei kerrankaan tavannut tuttuja naamoja. Mutta, asiaan!



Vero Modalta löysin ensi kesään aivan ihanan merimieshenkisen mekon! Sellaisia ihania avokkaita tai sandaletteja en vielä tämän asun lisäksi löytänyt, mutta onhan tässä aikaa katsastella... (;






Kesätyöhöni löysin siistin ja simppelin, polvipituisen, kynähameen. Tavallisesti en tuon tyylisiä hameita käytäkään, mutta tarjoiluhommiin just passeli. Lisäksi löysin H&M:ltä tuollaiset kivat housut, jotka on tuollaista himmeästi kiiltelevää kangasta... Jos nämä ei työnantajan mielestä sovellu hommiin, niin käytänpähän sitten koulussa :D

Ostostelua, ostostelua

Heippatirallaa! Huh, onpas siitä pitkä aika, ku mua on viimeksi täällä nähty... Ja itse asiassa ylipäätään pitkä aika siitä, että täällä on nähty ylipäätänsä ketään. Joten pahoittelut huopatossutehtailusta, ja siirrytänpäs sitten asiaan, mikä on varmaan tosi vaikee arvata otsikon perusteella...

Juu, mä olen lahjakkaasti onnistunu taas supistamaan mun lompakon sisältöä (okei, mamman lompakon sisältö taisi kokea suuremman kolhaisun)... Mutta aloitetaanpa vaikka siitä Elloksen tilauksesta, jonka tein viime viikon maanantaina ja joka oli tänään tupsahtanut perille.

kuvat

Siinä siis tilaus kuvineen. Aloitetaanpas nyt sitten vaikka noista pöksyistä, sillä ne ovat aivan ihanat. Loveitloveitloveit! Just sellaset, mitä mä oon nyt hetken aikaa halunnutkin. Joillekin voi tulla pienenä yllätyksenä mun uusin vaatehankinta, sillä noi nyt ei ehkä varsinaisesti edusta sitä tyyliä, mitä mun päällä on nähty... öö, viimesimpään 16 vuoteen. :D Mutta ei se mitään, mä tykkään eikä muulla oo väliä! Ja niin, olin niin onnellinen, ku mulle mahtu koko 26 ihan vaivatta, just täydellisen kokoset housut kerranki. Oon vaan niin huono hankkimaan sopivan kokosia housuja, sillä ekaksi inhoon housujen ostamista ja toiseks otan aina liian isot, koska ne tuntuu niin mukavan rennoilta päällä. Kotona kiroon sitten itteni, ku ne löpöttää perseen kohdalta ja vyötäröstä mahtuis kaksi ihmistä... Joten oon tosi ylpee itestäni nyt:D

Sitten noi sisustukselliset jutut. Toi päiväpeitto oli ihan hirvee. Se ei näyttäny oikein miltään mun huoneessa, koska mulla on sen verran vaalee huone... Toi kello sen sijaan oli kovin söpö ja toisekseen sille löyty jo paikka mun lipaston päältä, joten se saa jäädä oikein mieluusti. Toivottavasti vaan ei pidä hirveetä tikitystä (pitääki kohta testata se, jos joudunkin lähettämään sen pois)...

Ja eihän nää mun ostokset tietenkään nyt tähän jääneet. Lauantaina kävin nimittäin shoppailemassa mamman kanssa vähän Palokan suurensuuressa keskustassa (en kyllä tiiä, onko keskusta, mutta enemmän kauppoja siellä oli kuin mun kotikylässä - suunnilleen). Siellähän me sitten onnellisena juoksenneltiin ja sekoitettiin päämme kaikissa sisustusliikkeissä. Olisiko ollut KodinYkkönen, missä vierailtiin varmaan kolmesti ennen kuin hankittiin, mitä haluttiin. Ensin ajattelin pistää mun huoneeseen Vallilan pinkit Mandariini-verhot sekä ostaa sängylle kaksi saman sarjan tyynynpäällistä. Nuo suunnitelmat vaihtuivat kuitenkin heti, kun löydettiin täydellinen päiväpeitto mun huoneeseen (mun mielestä täydellinen). Mä alan syvästi epäillä, että harakkamaisuus on tarttuvaa. Äiti on nimittäin näkee kilometrien päähän, jos jossain on vähänkin blingiä ja ryntää suoraa päätä sinne. Mua alkaa vähän pelottaa, sillä tää mun päiväpeitto on aika blingi, enkä mä oo ennen yhtään välittäny mistään tämmösistä jutuista. Joten siis päiväpeitto lähti mukaan, samoin kuin Vallilta yksi yksinäinen tyynynpäällinen, jolle ei tietenkään löytynyt paria...

Vallila-tyynynpäällinen oik. yläkulma
 (mun tyynynpäällinen harmahtavampi)

Luhta Tuuli-päiväpeitto

kuvat

Ja tämän jälkeen ei selvästikään lompakko ollut vajunut vielä tarpeeksi, joten otettiin suunta KappAhliin. Tää oli virhesiirto, sillä KappAhl oli täynnä kaikkea ihanaa kevätvaatetta. Mä olisin oikeasti voinut ryöstää melkein koko kaupan tyhjäksi... Siellä sitten soviteltiin vinopino vaatteita ja oli vaikeaa valita, mikä kaikki pääsisi kotiin asti. Lopulta päädyin sitten kahteen kivaan lörttötoppiin ja koska en osannut valita mustan ja valkoisen väliltä otin molemmat, sitä paitsi toppeja tarvitsee aina. Ihastuin myös pirteän väriseen pitkään neuletakkiin, joka on melko ohut. Garderobistani löytyy harvoin mitään kirkkaita värejä, sillä pukeutumisessa menen aika neutraalilla linjalla. Toi neule tuo siis vähän piristystä valkoisen, mustan ja beigen rinnalle. Sitten ostin vielä kivan beigen (mitä mä sanoin) 3/4-hihaisen paidan, jossa on napitus ja pieni tasku rinnassa. Ja niin, mun ostislistalla oli kanssa ihan tavallinen valkoinen toppi, joten lähtipä vielä sellainenkin mukaan. Koruja ostan tosi harvoin, mutta tällä kertaa päätin napata mukaan myös pitkään himoitsemani sulkakorvikset (oikeesti, ekat korvikset, mitkä oon ikinä ostanu...) ja kivan sulkakaulakorun. Yhdessä noi on mun mielestä vähän liikaa, mutta erikseen käytettynä ja muihin kultaisiin koruihin yhdisteltynä toimii kivasti. :) (alla olevassa kuvassa toi musta toppi on siis mulla myös valkoisena:)

 kuvat

Ja ei nää vieläkään tähän lopu. Tosin nyt jatketaan vähän teknisimmillä jutuilla. Mun uus luuri tuli kotiin viime torstaina. Se on siis Smasung Galaxy Gio harmaan värisenä ja mä oon tykänny siitä kyllä kovasti. Mulle ihan riittävä älypuhelin, sillä en tosiaan tarvii mitään hienoja sovelluksia ja ominaisuuksia. Onhan se ihan kiva tietty päästä kännykällä nettiin ja näin, mutta loppujen lopuks toi on vaan puhelin, jolla soitetaan ja laitetaan tekstiviestiä (niin, ehkä mä en olis älypuhelinta tarvinnu, mutta hei, se oli ihan hieno :P). Ainut miinus tossa on, että akku loppuu ihan äärettömän nopeesti. Mun on ladattavat tota puhelinta melkein joka kolmas päivä, kun mun entisen puhelimen akku kesti viikon (se akku ei varmaan hupene ainaisesta räpläämisestä, eihän?). Ja sitten mun oli tietysti lauantaina hankittavat näytön suoja tuohon hupelimeen. Oikeesti kävin jo torstaina kotikuntani suuren suuressa Expertissä kyselemässä, mutta heiltä oli tietenkin juuri loppunut näytönsuojamuovit, jotka olisivat minun puhelimeen sopineet. Lauantaina Veikon Koneessa ei käynyt yhtään sen paremmin, mutta sentään sieltä lähettävät mulle sen suojamuovin heti, kun saavat sitä taas sinne. Joten sitä odotellessa pitää koittaa pitää toi näyttö suojassa.... Ja viimeinen ostos on kuulokkeet mun uuteen leikkikaluuni. Oon nyt niin onnellinen, kun mulla on juostessakin musaa. En nimittäin omista mitään mp3-laitetta ja entiseen puhelimeen en musiikkia pystynyt latamaan (mikä lie älynväläys ollut ottaa se malli saman puhelimen toisesta mallista, jossa olisi ollut sisäänrakennettu mp3-soitin...).

Jep, sellaisia ostoksia tällä kertaa. En haluu edes ajatella, miten paljon oon viikon sisään rahaa kuluttanu (miinus toi puhelin, koska se on kytkykaupalla ja isi maksaa :3). Mutta ehkä mä saan tän anteeks, sillä kaikki on käytössä ja en kuitenkaan kovin usein käy shoppailemassa. :)

Hauskaa tiistaita kaikille! Mä koitan kehittää jotain psykan esseeseen;)

fudge

hups.. voisi sitä kaiketi otsikonkin keksiä...

Moikkamoi :)

Miten voi ihminen olla näin väysynyt? o.O Mua väsyttää ihan hirveesti, ihan koko ajan. Asiaa ei toki helpota ihan liian lyhyet yöunet tai tää hemmetin flunssa, joka koittaa iskee uudestaan... ;s Oikeesti tosi kiva herätä maanantaiaamuna siihen, että kurkku oli ihan sikakipee. Illalla olikin sitten kai vähän lämpöäkin, mutta se on nyt vaan yritettävä pärjätä buranalla... Täyttelin nimittäin tuota poissaoloilmoitusta ja on sanottava, ettei hyvältä kyllä näytä... Mulla ei ookkaan ollu aiemmin poissaoloja juuri yhtään koulusta, tässä jaksossa niitä on jo 10 päivää. Joten, tää tyttö pistelee buranaa vaan nassuun ja toivoo, että selviää viikonloppuun.

Mulla on muutenki tällä hetkellä ihan järkyttävä stressi päällä. Sunnuntai-iltana nukahtaminen meni kahteentoista asti, koska stressasin niin kauheesti sitä, mitä kaikkia kouluhommia en ollu tehny. Ihan nice, kun oot just saamassa unenpäästä kiinni ja ajatukset kääntyy kouluun, niin siinä sitten on taas yritettävä rauhottua ja koetettava saada nukutuksi. Mä oon varmaan aiemminkin kertonu, että oon ihan kauhee stressaamaan asioista. Mulle ihan oikeesti riittää stressaamisen aiheeksi vaikka sanakokeet tai kuuntelut. Tai tekemättömät läksyt. Jos jollain ideoita, miten tosta pääsee eroon, niin please, tell me! :) (ps. ja jos jollain on ideoita myös siitä, kuinka saada kadonnut opiskelumotivaatio takaisin, saa vinkkailla;)

taidan sittenki hankkia
tämmösen...

Koska ketään tuskin kiinnostaa lukee mitään hirveitä angstipostauksia, niin voin piristyä tästä hiukkasen ja kertoa, että on mulle luvassa pieniä piristyksiäkin. :) Ensinnäkin, minä, joka olen vannoutunut palikkapuhelimien puolesta puhuja, olen lopultakin sortunut noihin kosketusnäytöllisiin älypuhelimiin. (yksi kysymys: tarkoittaako se etuliite 'äly' nyt sitten sitä, että se puhelin on jotenki ite fiksu vai sitä, että käyttäjä tarvii paljon älyä? o.O) niinsiis, oikeestaan meillä siirtyy koko perhe kertarysäyksellä tuohon älypuhelimien ihmeelliseen maailmaan, että will see, millon on vanhempien puhelimet roskiksessa... :D Mutta ehkä joskus lisää sitten tosta jutusta, kunhan saan sen puhelimen joskus tässä itelleni.


Lisäpiristystä mun harmaaseen arkeen tuo myös Elloksen tilaus. Tosin tällä kertaa se ei sisällä pelkkiä vaatteita vaan myös vähän sisustusjuttuja mun huoneeseen. Viime syksynä rempattiin hiukkasen mun huonetta. Vaihtu värimaailma sellasesta söpöstä vaaleansinisestä neutraaliin beige-valkoiseen, joten tää mun söpö sinikukallinen tilkkutäkki ei nyt ihan istu maisemaan... Joten siis tulossa on uutta päiväpeittoa ja totesin, että kellokin vois olla ihan jees. Mulla nimittäin tällä hetkellä pitää olla kännykkä koko ajan vieressä täällä, jos haluun tietää, mitä kello on. Ja sitten tietty eksyin vähän surffailemaan sinne vaatekaupanki puolelle ja sovitukseen lähtivät mustat, vähän kiiltäväpintaiset pöksyt. Oon semmosia housuja jo vähän aikaa kuolaillutkin, joten toivottavasti olis sopivat. Mä en tiiä mitään niin hankalaa kuin housujen ostaminen. Aina ne on yleensä lantiolta ihan liian löysät, jos lahkeet on sopivan pituiset... Mutta jos nää nyt istuis... :D Ja näistäkin jutuista voin pistää sitten jossain vaiheessa tänne blogin puolellekin jotan juttua, jos päädyn pitämään ne.

tää kuosi oli jotain niin
suloista :3

Ja niin, jos tästä nyt kyetään, niin olisi tarkoitus lähteä mamman kanssa vähän shoppailemaan Jyväskylään lauantaina. Siitä rempastahan on jo se puoli vuotta, mutta en ole saanut vain aikaiseksi hankkia sitä päiväpeittoa, mattoa tai verhoja, joten nyt sitten käydään Jyväskylässä (tai jossain lähistöllä, en nyt oo taas sijainnista ihan varma..) ettimässä jotain kivaa mun huoneeseen. :3 Nettishoppailulla törmäsin noihin Vallilan tämän kevään uutuuksiin, ja sieltä löytyki muutama tosi kiva juttu. Jospa ne löytyis jostain kaupastakin.

Tää nuhanenä koittaa nyt yrittää vähän innostua tuosta opiskelustakin ja toivottaa kaikille lukijoille oikein kivaa tiistai-iltaa! :) fudge

kuvat weheartit.com

Leffailta

Moikka pitkästä aikaa! :)

Musta ei olekaan hetkeen taas kuulunut täällä blogin puolella, koska olin käymässä mummolassa viikonloppuna ja jäin sitten keskiviikkoon asti. Siellä ei sitten sitä nettiä ollut, joten on jäänyt tämä bloggailu vähemmälle nyt. Mutta nyt palaillaan taas vieläpä jollain muulla asialla kuin sillä peruslöpinällä :D

Eilen päätettiin MT:n kanssa pitää pitkästä aikaa kunnon leffailta. Päätettiin tosi hienosti, että syödään nyt sitte vähän terveellisemmin, mutta kuinkas siinä loppujen lopuksi kävikään... a) meillä oli ihan järkyttävän paljon ruokaa, b) meillä ei ollut vain terveellistä ruokaa, c) oltiin ihan ähkyssä kahen leffan jälkeen :D Innolla odotan sitä hetkeä, kun osataan haalia sitä ruokaa sopivasti (musta alkaa tuntua tosin siltä, että leffaillan tarkoitus on just haalia kauheesti sitä mässyä telkkarin eteen... ;s).

Leffoiksi valittiin Pahuus (Ondska - kyllä, katottiin ruotsinkielinen leffa!) ja Cry Baby, jossa näytteli ihanaakin ihanampi nuori Johnny Depp. Musta kummatki leffat oli oikein hyviä, kumpiki omalla tavallaan. En jaksa alkaa selittämään tässä mitään juoniselvityksiä, koska veikkaan että mun selityksistä ei kukaan saisi ensinnäkään mitään selvää ja toisekseen kukaan tuskin jaksaisi niitä lukea... :D Mutta suosittelen kyllä kumpaaki (ja, ah toi Depp <3).

weheartit.com

Sitten pidettiin vielä hetki hauskaa tsiikailemalla musiikkivideoita, joissa on söpöjä laulajia ja muistelemalla muutaman vuoden takaisia laulajasuosikkeja :D Voivoi, mitä kaikkea sitä on tullutkaan kuunneltua. Esim. Alexander Rybakin Fairytale tuli Euroviisujen jälkeen kulutettua aika puhki... Osattiin kumpikin sanat niin etu- kuin takaperinkin ihan sujuvasti varmaan :D Mutta hei, on se vieläki ihan söpö :3 Ja hei, ei pidä unohtaa myöskään Enrique Iglesiasia! Oikeesti, mihin tonnäköset ihmiset on Suomessa piiloutunu (tai voi toki johtua myös tästä 6000 asukkaan kylästäki, kun ei noita Iglesiaseja löydy...)

Ainii, jos jotakuta kiinnostaa, niin meillä oli seuraavanlaiset leffaevästykset:
grissinejä, porkkana- ja kurkkuviipaleita, hunajamelonia, tummaasuklaata, Susupaloja, sour cream & onion -sipsejä ja ihan normi perunalastuja pikkupussit ja juomana oli appelsiinimehua ja sitruunakivennäisvettä (kannattaa sekottaa noita keskenään, niin tulee namia ;)

Okei, musta alkaa kohta tuntua siltä, ettei toi MT enää pitkään kattele näitä mun postauksia (ainaki musta nää tuntuu niin tylsiltä lukee, että taidan alkaa kehittelemään jotai uutta ja ihmeellistä). Nyt sanon kuitenki heipat teille ja toivotan oikein ihanaa alkukevättä! (JES, kevätkevätkevätkevät!! ♥♥)

Edelleen eilisillan herkkuja sulatteleva fudge

Taustamusiikkina: Nickelback - When we stand together, Glee - Get it right, Enrique Iglesias - Dimelo, Bruno Mars - Just the way you are, Alexander Rybak - Europe's Skies, Glee - Loser like Me, Enrique Iglesias - Somebody's Me, Chisu - Sabotage, Chisu - Kohtalon oma, Glee - Light Up The World (miten nii kuuntelen noita Gleen biisejä? o.O)

Tuskastumista ja ketutusta

Ensinnäkin; ulkona on ihan järkyttävä keli siitä huolimatta, että kevät on tulossa.. Kaduilla on varmaan 20 senttiä loskaa, joka ei todellakaan helpota lenkkeilyä! Aamulenkillä meinasin kuolla tuonne kun kunto oli loppumaisillaan kesken... Murr vaan niille kunnan työntekijöille, joiden hommaa tuo katujen kunnossapito on.

Tiedän, etten ole ainut, joka tuskailee tulevaisuuden kanssa -enhän? Tiedän, että siellä jossain on kanssaeläjiä, jotka miettivät mihin ammattiin suunnata ja mihin jatkaa lukion jälkeen. Tänään muhun oikeasti iski kauhea ahdistus, että mitä ihmettä sitä tekee vajaan kahden vuoden kuluttua? En minä tiedä miksikä haluan isona! (+kauheat itkupotkuraivarit). En halua olla järkevä ja valita ammattia, jolla on turvalliset ja tuottoisat tulevaisuudennäkymät (mm. hoitoala) jos en itse tunne minkäänsortin vetoa kyseistä alaa kohtaan. Tottakai haluan tulla toimeen, mutta en halua kituuttaa ammatissa vain rahan takia. Miksikö? Ihan sen takia, että meillä ei oikeasti ole kuin tämä elämä. Mitä itua on siinä, että kärvistelee työpaikassa, jota inhoaa? Siis en tarkoita, ettenkö voi tehdä tulevaisuudessa lyhyitä jaksoja inhoamassani työssä, jotta saisin rahaa elääkseni. Tarkoitan, etten voisi työskennellä 20 vuotta kamalassa työssä vain rahan takia.

Alan oikeasti kallistua välivuoteen. Tämä saattaa olla klisee, mutta oikeesti, me ollaan vain kerran nuoria ja eikö kaikki halua oikeasti ELÄÄ ja KOKEA? Minä ainakin. Olen salaa katkera niille, joilla on ollut mahdollisuus ja sopivat resurssit lähteä ulkomaille (syy siihen, miksen kestä lukea minkäänsortin matkustusaiheisia blogeja ;D ). Nojaa, kateushan kuuluu ihmisluontoon, joten... Olen pohjimmiltani optimistinen ihminen, vaikka näitä pohjamutiin tutustumisiakin tulee, joten mä oikeasti uskon, että selviäisin ulkomailla. Ja mitä kielitaitoon tulee, olen sitä mieltä, että puhumalla oppii eikä Grammaria lukemalla ;) Kummitätini oli aikoinaan au pairina Saksassa ja siitä reissusta en ole kuullut kuin hehkutusta! Oma unelmani olisi au pair -vuosi Englannissa...tai Australiassa... Lopetan kuolaamisen, nyt.

Pitäisiköhän sitä kuolaamisen sijaan alkaa välillä elämäänkin? KYLLÄ. Ensimmäinen askel kohti unelmaa on otettu, sillä sain kuin sainkin kesätyöpaikan (: Ensi kesän toiminkin sitten erään pitopalvelun leivissä, lähinnä tarjoilijan hommissa. Odotan kyllä innolla (lähinnä kesää, mutta anyways..) :D

Tämä postaus oli nyt tässä, mutta älköös huoliko -nimittäin aion heittää teitä heti uudella löpinällä tiistaisesta Helsingin reissustani (:

PS. Miten google voi takkuilla, vaikka muu netti toimii moitteettomasti? o.O Olen hukassa ilman googolia...

Itkupotkuraivarein, MT

Pilkkimistä ja muuta mukavaa

Tauti alkaa tosiaan helpottaa ja eilen koin itseni sen verran terveeksi, että haksahdin veljeni suostutteluun ja -kuinka ollakaan- päädyin pilkille. Just. Pakkasin ihan liikaa päälleni siihen nähden, että ulkolämpömittari näytti -1... Mökille päästyäni tipuin todellisuuteen, nimittäin 30cm:n sellaiseen: tietty pitää tarpoa hemulinmoisessa hangessa ennen kuin päästään kyseiselle lammikolle asti -_-' Hengitys takkuillen ja hiki virraten suoriuduin pirulliselle lätäkölle... Ei se mitään, ei mua oikeesti haitannut, että siellä jäällä oli 10cm vettä sen lumen lisäksi. Eikä mua haitannut sekään, että kairasin varmaan kahdeksan pilkkireikää 15 minuutin kappalevauhdilla - aina 3 minuutin välein, kun kala ei tahtonut napata. Eikä mua loppujen lopuksi haitannut sekään, että 1½ tunnin jälkeen saaliinani oli märät housunlahkeet, toukalta haisevat lapaset sekä huonot fiilikset koko kyseistä touhua kohtaan.

WeHeartIt

Tässäkin reissussa ylivoimaisesti parasta oli -mikäpä muukaan kuin- evästauko! Voikkari, pullaa ja kuumaa kaakaota -ahh... Kyllä sen takia piti vähän kärsiäkin (tosin pienempikin kärsimys olisi riittänyt) ja olen kyllä huomannut, että oli ruoka mitä tahansa se oikeasti maistuu aina paremmalta ulkona syödessä (: Tiedä sitten mistä johtuu...

Kaiken lisäksi kuulin automatkalla takaisin sivistyksen (jonkinasteisen) pariin ehkäpä maailman kamalimman ja jollain tavalla hulvattoman hauskan biisin... Ja haluan todellakin jakaa sen teidän kanssanne! :D Eli, klikkaa tästä päästäksesi kuuntelemaan kyseinen kappale!

Koirani osasi kyllä ottaa pilkkimisestä ilon irti, sillä edelliset pilkkijät olivat jättäneet kettujen ruaksi pienimpiä sinttejä ja mitäpä muutakaan meidän hauva sitten teki, kuin päätti antaa kaloille kyytiä... Mä en ihan tiedä mitä sen koiran päässä liikkui, mutta se otti ensin kalan suuhunsa ja riepotteli sitä hetken aikaa, jonka jälkeen se vaan mutusteli sitä hetken + söi siltä vaan hännän (anteeksi: pyrstön) ?! Raakaa kalaahan ei saisi koiralle antaa, mutta kuka sitä siellä kymmenen sentin sohjossa alkaa jahdata jonkun kalan takia, joita siellä jäällä ensinnäkin lojui viiden metrin välein? Not me, sorry. On se kamalampaakin juttua syönyt ilman pahempia ongelmia, joten, ehkäpä se selviytyy muutamasta D-vitamiini sekä proteiinipaukusta?

Sen hauskuuden jälkeen olo oli aikalailla kuollut, joten suostuttelin veljen hommaamaan jonkun leffan... En tiedä onko se, että katselen yleensä aina leffat kera isäni ja veljeni, vaikuttanut jotenkin leffamakuuni.. nimittäin kaikenkarvaiset toimintaleffat ovat minun makuuni, sanokaa vain että leffassa näyttelee vaikkapa Bruce Willis niin minä liimaudun sohvaan... :D Mutta siis juu, eilisenä leffana katsottiin Real Steel, jota tähdittivät Hugh Jackman, Evangeline Lilly ja aivan ihana Dakota Goyo ♥ Sanokaa minun sanoneen, että tuosta pojasta me kuullaan vielä tulevaisuudessakin  (: Psst, jos ette aio leffaa kokonaisuudessaan katsoa, tsekatkaa edes Maxin (Dakota) ja Atomin tanssipätkät YouTubesta! ;D

Pähkinänkuoreen tungettuna Real Steeli kertoo robottinyrkkeilystä ja syvempiä aiheita ovat sitten kuinka isä ja poika kohtaavat pitkän ajan jälkeen ja kuinka ensin niin välinpitämätön isä alkaakin oikeasti välittää pojastaan. Tätä leffaa odotin itseasiassa aika paljon, sillä teaser kyseisestä leffasta lupasi aika paljon (: Mielestäni toteutus oli onnistunut, eikä tullut sellaista kökkö-fiilistä, mikä yleensä tulee kun hahmoja luodaan tietokoneella. Juonihan ei nyt mikään maata mullistava ollut, mutta muuten mielestäni varsin hyvä ja mukaansatempaava leffa -suosittelen! Aiemmin katselin Voicen haastattelun, jossa Hugh kertoi elokuvan teosta ja omasta valmistautumisestaan, mm. treenaamisesta kyseistä roolia varten. Ja hyvässä kunnossahan se Jackman todentotta oli, mutta olisi se paita saanut lähteä useamminkin (; Seuraavaksi jään odottelemaan, millon saisin silmiini tuon In Time -leffan!

Tiistaina olisi tarkoitus tehdä ystävättäreni kanssa sellainen Extempore -reissu Helsinkiin (: Kyllä -se on kuulkaa harvinaista herkkua tällaiselle pikkukylän asukille! Kevättä kohden kun mennään, niin voipi jo alkaa katselemaan asteen kevyempiä vaatekappaleita täydennykseksi garderobiin (: Ja kukapa ei rakastaisi kesävaatteiden shoppailua? Siitä reissusta myöhemmin lisää, jos jotain kerrottavaa on (:

Haistelkaapas kaikki kevättä ja nauttikaa auringosta!

Terkuin, MT

WeHeartIt

Tylsyys

Moikka kaikille! (voisin keksiä jonkun muun alotuksen)

Mä oon tällä hetkellä kuolemassa tylsyyteen. Ja mietin tässä itsekseni, että missä vaiheessa alan hyppiä seinille, kun oon ollu sen neljä päivää kotona neljän seinän sisällä. Mutta mä lähen viettämään hurjaa perjantai-iltaa tonne kylälle sitte myöhemmin. Viitsi vitsi. Katon iskän kanssa jonkun leffan, kun noi kaks muuta häippäs tallille ja syön vielä vähän enemmän (oon vaan turvonnu siitä lähtien kun lähettiin sinne Kanarialle, t. selluliittipallona vyöryvä fudge). Haittaakse? (sori oli pakko)

Tästäki tulee taas tämmönen niin täysin turha postaus, jolla ihan varmasti karkotan kaikki lukijat toiselle planeetalle (sori MT, kukaan ei pakottanu perustamaan blogia mun kanssa). Mutta aattelin vaan ilmoittaa, että mä oon koko päivän vahtinu niitä blogeja, joita oon nyt viime aikoina pikkasen seuraillu (okei, okei oon ollu ihan koukussa monta kuukautta). Mutta miksei sinne ilmesty joka viides minuutti uusia postauksia, että mulla olis tekemistä koko päivän ajan? o.O Ai, onks niillä elämä, mikä se on?

Joo, ehkä mäkin hankin sen elämän taas koulukirjojen ja stressin parista, kun saan itteni takasin elävien kirjoihin. Tällä hetkellä muistutan enemmän tai vähemmän kuollutta ja kuopattua: mun silmäpusseista vois päätellä, että oon vähintäänki saanu turpaan joltaki. Että terkkuja vaan teille. :) Ja aivotoiminnan perusteella lähennellään todennäköisesti jo koomaa, kiitos hyvien yöunien (selitys löytyi myös tän postauksen sisällölle).

Joojoo, mä opettelen hiihtoloman aikana pitämään nää joutavuudet mun aivokuoren sisäpuolella ja kirjottamaan kivoista aiheista (mutten silti lupaa mitään). Mutta mä toivotan nyt teille kaikille, jotka jakso tänne asti lukea, oikein ratkiriemukasta viikonloppua ja alkavaa hiihtolomaa! :) Mä lähen testaamaan, miten selviydyn koiran lenkittämisestä (että sitten ku näitä silppua-tunnisteella varustettuja postauksia ei oo enää joka toinen täällä, nii kuolin ojanpohjalle - tai mahdollisesti hautausurakoitsija yhdisti mut karanneeseen ruumiiseen ja palautti takasin kuopan pohjalle, niin tai näin).

♥:min fudge

Here We Go Again

Huhhuh... siis, mä olen oikeasti varmaan universumin ahkerin bloggaaja ikinä! Mitähän siitä edellisestä postauksesta tosiaan onkaan.. viikko? Niinpä ja arvatkaas mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tänään heitän teitä sitten oikein supermegapostauksella (:

En muista olenko teitä rikastuttanut jo filosofisilla kyvyilläni, mutta tässä viimeisen kahden viikon aikana olen huomannut, että kyvystä elää hetkessä olisi erittäin paljon hyötyä. En tiedä teistä, mutta lukion Wanhojen tanssit ovat jotain, mistä itse olen haaveillut (tulevien häideni) ihan ala-asteikäisestä asti. Ahh... voisin hehkuttaa omaa tanssipäivääni vaikka tuomiopäivään saakka, mutta kiteytän sitä hieman: T-Ä-Y-D-E-L-LI-S-T-Ä. Okei, saatan olla puolueellinen, mutta mitä järkeä siinä olisi, jos ei pitäisi omaa päiväänsä parhaana? (; Saimme juuri sen tunnelman, jota haimme ja tanssit sujuivat mitä parhaimmin. Kaikki olivat kauniita -tytöt nättejä ja pojat komeita (niin kuin aina). Yksi miinuspuoli kyllä on: päivä kului liian nopeasti. Viimeisen näytöksen jälkeen olo oli jokseenkin tyhjä, mutta onnellinen. Illan jatkot olivat mainio päätös täydelliselle päivälle -niistä ei sitten sen enempää (;

Kummitätini sanoo aina, että menneessä on ihan turha elää, sillä uusia ja kivoja juttuja tulee koko ajan lisää. (Josta muistuikin mieleeni: ensi vuonna abiristeilylle! ;)) Totta, ja siinä tuleekin yksi juttu lisää listalleni: elä hetkessä. Yea right... ;D Anyways, tähän päivään mennessä ollaan siis Wanhat tanssittu ja jatkoista selvitty, joten mikä olisikaan parempi tapa jatkaa tätä täydellisyyttä kuin tulla kipeäksi...

Yep, kolme päivää olen sairastellut tätä ihme kuume-köhä-ja-muuta-mukavaa virusta, jota tosin tuntuu olevan liikkeellä enemmänkin. Tosin nyt olo alkaa jo helpottaa, mutten siltikään raahautunut tänään kouluun -aloitinpahan lomailun hivenen aiemmin (; Toisaalta, olen saanut jopa jotain hyödyllistäkin aikaiseksi, nimittäin kaivoin psykologian kirjan kauniisen kätöseeni ja aloin oikeasti lukemaan ensi kuun YO-ta varten! 1½ kirjaa kuudesta luettuna ja olo on aika itsevarma. Tosin tämä kehityspsyka ei ole mun ominta juttua, mutta ajattelin nyt edes kerran senkin kahlata läpi -_-'

Mistähän muuten johtuu, että koeviikolla tai kipeänä ollessa tulee sellainen fiilis, että kaikki rästiin jääneet jutut pitää hoitaa alta pois? Jos joku keksii vastauksen niin ilomielin haluan sen kuulla (mielellään ratkaisun kera). Muuta en sitten olekaan tehnyt lukemisen ohella - siis mitään järkevää ainakaan, sillä Tv:tä on tullut kulutettua ahkeraan enkä nokosiakaan ole ottanut kuin parin tunnin välein. Eilen toimitettiin sitten fudgen kanssa pakollinen 45minuutin tilannekatsaus puhelimitse ja tulimme siihen tulokseen, että meidän tulevaisuutemme näyttää tältä: lentoliput Espanjaan, jossa työllistämme itsemme bilejärjestäjinä (toimenkuva: etsimme bilettäjiä ja biletämme heidän kanssaan) ja siinä sivussa tutustumme muuhun kultturelliin toimintaan - mielellään jonkun komeaakin komeamman espanjalaismiehen opastamana...

Olen muutaman päivän aikana todellakin uppoutunut tähän Tv:n ihmeelliseen maailmaan ja muutamia ohjelmia mainitakseni: Emmerdale (mahtava brittisarja, jota olen seurannut aiemminkin, tosin muutama kymmenen jaksoa on rästissä ja näin ollen olen ihan pihalla tapahtumista..), Luksusmuotia kaikille (toinen mahtava ohjelma, aina-ihanan Gok Wanin juontamana), Ruotsin oudoimmat miljonäärit (nimi kertookin kaiken), Matkaoppaat (tällä kertaa Bulgariasta, suosittelen!), Vielä virtaa (en tiedä haluanko edes, että tiedätte kuinka alas olen vajonnut... hulvaton brittiläinen komediasarja -> tsekkaa YLE areenasta!) Juu-u, eiköhän siinä ollut jo ihan riittävästi kartoittamaan viimeistä kolmea päivääni (;

Aivastuksin ja köhinöin, MT

ps. tällä kertaa olen laiska, ja suon itselleni vapauden olla linkittämättä kaikkia 300 biisiä joita tämän postauksen aikana kuuntelin -aina kun korvani n. 30 sekunniksi aukenivat aivastuksen seurauksena.

pps. Kaikki kuvat ovat weheart.com:ista -ja laiskuuteni jatkui linkittämisenkin saralla...